Lammasnaulakko ja säilytyspussit

PROJEKTISUUNNITELMA

Projektin aiheena on vanerista ja rautalangasta valmistettu naulakko, johon ommellaan kaksi säilytyspussia.

Projektin tavoitteena on yhdistää puuta ja rautalankaa, syventää jo opittuja sekä kartuttaa teknisen työn taitoja. Tekstiilityön osalta tutustutaan saumurin käyttöön ja palautetaan mieleen kaavojen piirtäminen ja niiden käyttö. Tavoitteena on kehittää käyttötarkoitukseen ja käyttäjälle sopivien esteettisten ratkaisujen suunnittelemista.

Kun oppilas pääsee itse osallistumaan työn suunnitteluun, on motivaatiotaso yleensä parempi kuin ennalta määritellyissä töissä. Aina on joku oppilas, joka haluaisi tehdä jotain muuta kuin mitä aiheena on. Mielestäni jotkut raamit työllä täytyy olla, mutta oppilailla tulee olla myös ns. taiteilijan vapauksia, jolloin työ näyttää heiltä itseltään ja vaikeustasoa saa muokattua oppilaan omaan tasoon sopivaksi. Kun valmiilla työllä on selkeä käyttötarkoitus, on teetettävän työn tarpeellisuus ja tarkoitus helpompi perustella oppilaille heidän kysyessään miksi jokin työ tehdään ja taito opetellaan.

Suunnitteluprosessi on oppilaan luovaa ongelmanratkaisua, joka tarvitsee opettajan ohjausta tuekseen ja toimintansa jäsentämiseen. Jotta oppilas ei suunnittele itselleen liian vaikeaa työtä, on opettajan oltava perillä hänen taitotasostaan ja siitä, mitä materiaaleja, työvälineitä ja –menetelmiä hän on käyttänyt sekä osaa käyttää. Suunnittelussa tulee lisäksi ottaa huomioon, tuleeko valmis työ oppilaan omaan käyttöön vai antaako hän sen lahjaksi. Oppilaalla tulee olla myös mielikuva työn käyttötarkoituksesta.

Lammasnaulakon voi toteuttaa millä tahansa eläimen hahmolla eikä valmista mallia ole.  Jokainen oppilas siis joutuu ja pääsee itse suunnittelemaan haluamansa eläimen muodon. Myös taustavanerissa vain mielikuvitus (ja omat taidot) ovat rajana suunnittelussa! Säilytyspussin muoto on peruspussukka, mutta toteutus voi vaihdella valmiista puuvillakankaasta itse suunniteltuun ja värjättyyn/painettuun kankaaseen. Kiristysnyörinä voi käyttää valmista tai punoa itse. Kukin halunsa mukaan!

Lammasnaulakon tekemisessä työvälineinä tarvitaan teknisen työn luokan perustyövälineet vanerin käsittelyyn: selkä- ja lehtisaha, hiekkapaperi ja/tai hiomakone sekä porakone. Rautalankaa tarvitaan kahta eri vahvuutta; paksumpaa lampaan rungoksi ja ohutta lampaan villan kihartamiseen. Rautalankaa varten tarvitaan pihdit ja sivuleikkurit. Säilytyspusseja varten tarvikkeet löytyvät tekstiilityöluokasta: kangasta, ompelukone, saumuri, silitysrauta ja –lauta. Jos kankaan haluaa itse värjätä, tarvitaan lisäksi tekstiilivärejä ja omatekoiseen nyöriin lankoja. Erilaisia kankaita, puuvilla-/villalankoja ja kangasvärejä pitäisi löytyä jokaisesta tekstiilityön luokasta.  

Turvallinen työskentely on käsitöitä tehtäessä kaiken a ja o, ja sen on tarkoitus helpottaa, ei vaikeuttaa käsitöiden tekemistä. Sekä teknisen työn että tekstiilityön luokissa on omat turvallisuussäädökset. Nämä käydään läpi ja kertaillaan joka vuosi, jotta oppilaat muistaisivat miten missäkin tilassa kuuluu olla ja toimia. Kun uusia koneita (esim. saumuri) ja työkaluja (lehtisaha, porakone) otetaan käyttöön, opettaja näyttää miten laitteita käytetään ja opastaa oppilaita yksilöllisesti niiden turvalliseen käyttöön. Kun työvälineiden oikeaoppinen käyttö on opastettu, pystyvät oppilaat työstämään ja tekemään töitään yhdessä. Kuitenkin niin, että sähkökäyttöisiä laitteita käytetään aina opettajan valvonnassa ja yhdessä opettajan kanssa - sekä teknisen työn luokassa että tekstiilityönluokassa. Tällöin minimoidaan myös vaaratilanteet. Teknisessä työssä on lisäksi muistettava asianmukaiset suojavarusteet (kuulosuojaimet, suojalasit, karasuoja, suojakäsineet). Pintakäsittelyaineiden turvallisuusmääräykset on hyvä miettiä jo etukäteen eikä tärpättiä tai muita liuottimia tule koulussa käyttää. Vesiliukoiset pintakäsittelyaineet ovat ok. Työtilan siistiminen työskentelyn jälkeen ja välineiden laittaminen puhdistettuina oikeille paikoilleen lisää työtilan turvallisuutta ja on olennainen osa käsityökasvatusta. Puhdas työskentely-ympäristö luo miellyttävät puitteet käsityön tekemiseen.

Kun työtä aletaan suunnitella, ideointi koko ryhmän kesken saattaa helpottaa joidenkin oppilaiden työskentelyä. Osa oppilaista on varsinaisia ideapankkeja, kun taas osa ei keksi millään mitä voisi tehdä. Tämä on tuttu tilanne esim. äidinkielen tai kuvaamataidon tunnilta. Niinpä ryhmäideointi aiheesta tuo apua ja ideoita jokaisen työhön. Hullutkin ideat vähän työstettynä voivat olla varsin toimivia! Samalla oppilas saa opettajalta ja luokkakavereilta palautetta siitä, mitkä ovat käyttökelpoisia ajatuksia ja mitä pitäisi vielä miettiä ja jalostaa. Myös työsuunnitelma jäsentyy. Jokaisen oppilaan pitääkin pystyä luottamaan siihen, että heidän lopullinen työsuunnitelmansa on toimiva ja sitä voi noudattaa. Arviointia kuuluu tapahtua niin opettajan kuin oppilaan toimesta. Itsearviointia tehdään sekä teknisen työn että tekstiilityön osuudesta läpi työskentelyn. Työtä ja työskentelyä arvioitaessa mietitään missä työssä on onnistunut ja missä tarvitaan vielä harjoittelua, mitä tietoja ja taitoja oppilas on oppinut. Valmiiden töiden arviointia voidaan käydä ryhmässä, mutta opettajan on tärkeää antaa jokaiselle myös henkilökohtaista palautetta.

TUNTISUUNNITELMAT ja TYÖOHJEET

 

LAMMASNAULAKKO

(5 opetuskertaa x 2 t)

- Ensimmäinen opetuskerta: työn alustus ja oman työn suunnittelu paperille. Havainnollista mallinaulakolla.

• eläinhahmon suunnittelu piirtämällä
• Miten hahmo päällystetään rautalangalla?
• taustavanerin muoto ja väri

 - Toinen ja kolmas opetuskerta

• eläinhahmon taittelu 2-3 mm vahvasta rautalangasta

- Käytä apuna pihtejä ja leikkaa rautalanka sivuleikkureilla.

• hahmon päällystäminen viiksilangalla (0,60 mm)

-     Lampaan villan saa kiharaksi pyörittämällä viiksilankaa sormen tai kynän ympärille. Leikkaa sopivan mittainen pala sivuleikkurilla. Käytä pihtejä apuna viiksilangan kiinnittämisessä runkoon. 

-     Päällystä koukkuna toimivat jalat viiksilangalla. Kieputa lanka koukun ympärille. Tee koukun päähän viiksilangalla solmu, ja kieputa toinen kerros.

-          Päällystä eläimen pää viiksilangalla kiertämällä lanka pään ympärille.

- Neljäs ja viides opetuskerta

• vanerin työstäminen:

-     Sahaa vanerista selkäsahalla sopivan kokoinen pala, josta saa muokattua naulakon taustan.

-          Piirrä lyijykynällä vaneriin haluamasi muoto.

-          Kiinnitä vaneri tukevasti höyläpenkkiin. Kaareva muoto sahataan lehtisahalla.

-          Hio reunat hiekkapaperilla tasaiseksi.

-          Merkitse lyijykynällä naulakon seinäkiinnityspaikat porausta varten.

-          Merkitse  lyijykynällä eläinhahmon kiinnityspaikat porausta varten.

-     Poraa reiät vanerin oikealta puolelta; isommat reiät voi porata pylväsporakoneella (muista karasuoja ja suojalasit), pienemmät kiinnitysreiät 1,5 mm:n terällä akkuporakoneella.
-        

  Pintakäsittele työ lakalla, pellavaöljyllä, petsillä tai vesiohenteisella maalilla. Muista suojata kätesi ja vaatteesi!

-      Anna työn kuivua. Lakalla käsiteltäessä ensin pohjalakka, välihionta, sitten pinta-lakka. Myös muilla pintakäsittelyaineilla suositeltavaa on käsitellä työ kahteen kertaan ja käsittelyjen välillä hioa pinta.

-  Pintakäsittelyn jälkeen siveltimet puhdistetaan mäntysuopapalalla. Pellavaöljy-käsittelyn jälkeen rätit pitää polttaa tai muuten tuhota, etteivät ne syty palamaan. Vaihtoehtoisesti kuivaa ne levitettyinä tasossa.

- Kuudes opetuskerta

• työn kokoaminen

- Kiinnitä hahmo vaneriin viiksi-langalla ja solmi viiksilangan päät nurjalle kieputtamalla.

-  Katkaise lanka lyhyeksi sivuleikkurilla ja naputtele kuulapäävasaralla langan päät vaneria vasten.
 

 

 SÄILYTYSPUSSIT  2 kpl

(4 opetuskertaa x 2 t)

- Ensimmäinen opetuskerta: työn alustus ja oman työn suunnittelu paperille. Havainnollista mallisäilytyspusseilla.

• säilytyspussien suunnittelu piirtämällä, mitat mukaan

-     Isompi pussi: suorakaiteen muotoinen pala 60 cm x 25 cm, pyöreä pohja Ø 20 cm, kaitale pussin yläosaan nauhakujaa varten 60 cm x 6 cm.

-          Pienempi pussi: 50 cm x 20 cm, Ø 15 cm, 50 cm x 5 cm.

• kaavojen piirtäminen kaavapaperille

-          Käytä harppia pyöreän pohjan saamiseksi.

-          Käytä viivainta suorien linjojen saamiseksi.

-          Leikkaa kaavat.

• kankaiden valitseminen ja kaavoittaminen

 

 -    Kiinnitä kaava nuppineulojen avulla kankaan nurjalle puolelle. Huomioi, etteivät nuppineulat saa tulla kaavan ulkopuolelle.

-    - Piirrä kaava merkitsemiskynän/kaavaliidun avulla kankaalle.

-  - Lisää 1 cm:n saumanvara mittaliisaa  ja kynää/liitua apuna käyttäen.

-          Irrota kaavat ja leikkaa kappaleet.

- Toinen  ja kolmas opetuskerta

• kappaleiden huolittelu saumurilla

-    Testaa saumurin säätöjen sopivuus samanlaiselle kankaanpalalle, mistä teet oman pussisi.

-       Huolittele kappaleiden reunat. Muista valita vaalea langan väri vaaleille kankaille ja tumma väri tummille.

-         Silitä kankaat.

• säilytyspussin valmistaminen

-      Valmista ensin toinen pussi valmiiksi, sitten toinen.

-    -   Valitse aina kankaan värinen ompelulanka. Muista silittää saumat auki.

-   -  Neulaa suorakaiteen muotoinen pala (60 cm x 25 cm) lyhyeltä sivulta yhteen oikeat puolet vastakkain. Merkitse 1-1,5 cm:n aukko nyöriä varten n. 5 cm:n päähän reunasta.

-    -   Ompele suoralla ompeleella viivaa pitkin. Muista konepäättely alussa, ennen aukkoa, aukon jälkeen ja lopussa.  

- -  Neulaa pyöreä pohja kiinni valmistuneeseen lieriöön oikeat puolet vastakkain.

-          Ompele pohja suoralla ompeleella.

-          Neulaa kaitaleen lyhyet sivut yhteen oikeat puolet vastakkain.

-          Ompele suoralla ompeleella viivaa pitkin. Muista konepäättely.

-          Neulaa kaitale pussin yläreunaan oikeat puolet vastakkain. Ompele suoralla ompeleella.

-        Silitä ja käännä reuna pussin sisälle. Neulaa reuna ja ompele suoralla ompeleella työn oikealta puolelta 3-4 mm:n päästä yläreunaa.

 

-    Käännä kaitaleen alareuna pussin sisälle ja ompele suoralla ompeleella kaitaleen päältä 3-4 mm:n päästä taitetta. 

-      Piirrä apuviiva kaitaleen päälle 4 cm:n päähän yläreunasta. Tarkista, että nyörin aukko jää kaitaleen alareunan ompeleen ja apuviivan väliin.

-          Ompele suoralla ompeleella.

-          Silitä työ.

• Valmista toinen säilytyspussi samalla tavalla.

-   Huomioi, että nyöriaukko jätetään 3,5 cm:n päähän reunasta, koska pussin koko on pienempi.

-       Apuviiva piirretään niin ikään lähemmäksi yläreunaa. Jätä väliä 2,5 cm viivan ja reunan väliin.

- Neljäs opetuskerta

• nyörin pujottaminen ja nyörin päiden tekeminen

-    Valitse mieleisesi nyöri. Jos käytät pyöreää nyöriä, pujota nyöri hakaneulalla nyöri-kujaan.

-          Leikkaa nyöri sopivan mittaiseksi ja solmi nyörin päät, etteivät ne purkaannu.

-     Jos käytät nauhaa, pujota nauha nyörikujaan hakaneulaa apuna käyttäen ja leikkaa nauha sopivan mittaiseksi.

-    Leikkaa pussi- tai kaitalekankaasta suorakaiteen muotoiset palaset nauhan päitä varten.

-          Huolittele reunat saumurilla.

-          Käännä kuten säilytyspussien suorakaiteet ja neulaa vastakkaiset reunat.

-          Ompele suoralla ompeleella.

-          Käännä palaset ja pujota nauhojen päät muodostuneiden pussien sisälle.

-     Taita huoliteltu alareuna pienen pussin sisälle ja ompele oikealta puolelta suoralla ompeleella läheltä reunaa.

-          Silitä nauhojen päät.

• Kiristä nyöri ja solmi rusetille. Näin saat säilytyspusseille ripustuslenksut. 
 

 

 

 

 

 
DIDAKTISTA POHDINTAA


Valitsin luokka-asteeksi viidennen luokan, sillä heillä pitäisi olla sekä tekstiili- että teknisen työn perusasiat hallinnassa. Tavoitteenani oli syventää jo opittua, mutta tuoda myös jotain uutta, niin tekniikkaa kuin välinettäkin. Lisäksi kokonaisen tuotteen suunnittelu ja sen valmistaminen omaan tarpeeseen, oli työn yhtenä tavoitteena.


Puu/vaneri on tuttu materiaali jo oppilaiden ensimmäisistä puutöistä, kuten myös selkäsaha. Tuttuja elementtejä ovat myös hiominen ja poraaminen sekä työn pintakäsittely. Kaarevien pintojen sahaaminen lehtisahalla on haasteellisempaa, mutta antaa mahdollisuuksia monipuolisempaan puun/vanerin työstämiseen ja työskentelyyn. Rautalankaa saatetaan kyllä käyttää pienessä osassa jossakin teknisen työn työssä, mutta tässä projektissa rautalangalla on suuri rooli. Myös eripaksuisten lankojen käyttäytyminen materiaalina on mielenkiintoista ja kokeilemisen arvoista.


Rautalangan kieputtaminen ja vääntely ei sinänsä ole vaikeaa, mutta suunnitelma, miten ohutta viiksilankaa kiinnittää paksummasta rautalangasta tehtyyn hahmoon, täytyy olla loppuun saakka mietitty. Rautalankaa saa kyllä vääntelyn jälkeen ”purettua”, mutta koska rautalankaa ei saa enää suoraksi, ei lanka kestä montaa epäonnistunutta yritystä. Rautalangan ollessa värjätty, myös pinta kärsii, jos pihtejä joutuu käyttämään moneen otteeseen. Varsinkin eläimen jalkojen vääntäminen koukuksi ja niiden saaminen suurin piirtein samanmuotoiseksi oli myös aikuiselle vaikeaa.


Tekstiilityön tavoitteissa saumurin käyttö tulee uutena juttuna viidesluokkalaisille. Kokemukseni mukaan saumuri pelottaa oppilaita, kun siinä on terä, joka leikkaa ja virheitä ei näin ollen kestä tulla. Jotta saumurin kanssa pääsee sinuiksi, on mielestäni oppilaiden kannalta parempi ratkaisu opetella ensin käyttämään sitä kankaan reunojen huolitteluun, ei saumojen ompeluun. Kankaaseen laitetaan joka tapauksessa saumanvara, joten siinä on myös ”leikkausvara” saumurille.


Lammasnaulakko ja säilytyspussit antavat hyvät mahdollisuudet eriyttämiseen, niin alas- kuin ylöspäin. Eläinhahmon vääntäminen paksummasta rautalangasta antaa jo viitteitä oppilaan kyvyistä työskennellä kyseisen materiaalin kanssa. Opettaja voi harkintansa mukaan helpottaa eläinhahmon täyttämistä viiksilangalla siten, että vain osa hahmosta täytetään ja hahmoon jää muuten vain ääriviivat. Taustavanerin kanssa voi ”pelata” samoin; jos taitoja on paljon, voi muoto itsessään jo olla monimutkaisempi, kuten myös pintakäsittely. Pintaan voi myös kaivertaa erilaisia kuvioita tai ornamentteja.


Säilytyspussien suhteen vaatimuksena voi olla jollekin oppilaalle vain yksi pussi, kun taas joku toinen voi haluta värjätä tai kirjoa oman kankaansa, lisätä pusseihin taskuja ja/tai nyörittää kiristysnyörin. Säilytyspussien kokoja voi myös vaihdella. Vaikka isossa pussissa on enemmän ompelemista, on isompi ympyrä pientä helpompi ommella.


Käsityötä on helppo integroida yleensä kuvaamataitoon, äidinkieleen ja matematiikkaan. Tässä projektissa taustavanerin käsittelyä ja säilytyspussien koristelua voi suunnitella kuvistunneilla. Säilytyspusseihin voi suunnitella myös muistipelejä (esim. enkun sanastoa), matematiikkapelejä tai vaikka äidinkielen sanaluokkapelejä. Mahdollisuudet ovat monet! Usein integrointia vaikeuttaa se, että käsitöitä opettaa aineenopettaja tai koulun joku toinen opettaja, ei oma luokanopettaja. Opettajien keskinäiseen suunnitteluun on nimittäin aina löydettävä myös yhteinen aika.




ITSEARVIOINTI KURSSISTA


Ajatus teknisen työn ja tekstiilityön yhdistämisestä ei sinänsä ollut minulle mitään uutta ja mullistavaa. Tekstiilityötä opettaessani olemme välillä tehneet teknisen työn opettajan kanssa yhteistyötä mm. purjelaivaprojektissa; teknisessä työssä on tehty laivan runko ja mastot, tekstiilityössä ommeltu purjeet mittojen mukaan. Alkuopettajana ollessani olen myös tehnyt oppilaiden kanssa käsitöissä sekä puutöitä että tekstiilitöitä. Mutta se, että itse suunnittelisin yhdistetyn tekstiili- ja teknisen työn ja vielä opettaisin sen molemmat osuudet, oli minulle uutta.


Idea työhön lähti Rauman illassa ikkunaostoskävelyreissulla. Bongasin ikkunasta ihanan rautalankahässäkkälampaan, jota en sitten saanut mielestäni. Kun suunnitelmissa olevaa kurssityötä piti esitellä, ei mieleeni tullut mitään muuta kuin se lammas! Siinä sitten asiaa pohdittiin yhteistuumin, ja niin vain ideariihin jälkeen suunnitelma alkoi jäsentyä, ensin päässäni ja sitten paperilla. Kun vielä juttelin kurssituntien jälkeen Matin kanssa ja pohdin ääneen toteutusmuotoja, idea oli valmis! Lampaasta tulisi rautalankahässäkkänaulakko!


Lampaan ensimmäinen versio oli karmaisevan iso. Mutta tällä tavoin sain mieleeni mallin, jota lähdin pienentämään. Kun sain mielestäni sopivan kokoisen lampaan rungon tehtyä, lähdin kihartamaan lampaan ”villaa” sormeni ympärille. Kokeilin myös kihartamista kynän päälle, ja molemmat tyylit olivat kyllä toimivia. Lammasta oli mukava tehdä ja työn jälki näkyi nopeasti. Vanerin muodon valitsin omien mieltymysteni mukaan, mutta myös sillä perusteella, että pääsisin itse kokeilemaan, jotta osaisin sitten myös asian opettaa.


Isomman säilytyspussin mitat otin lasteni valmiista säilytyspussukasta. Pienemmän kaavan pienensin itse. Ompeluvaiheessa pyrin toteuttamaan työn oppilaan näkökulmasta eli siten, kuin ohjaisin oppilaat tekemään, jotta joku muukin voisi hyötyä ohjeistani. Ensimmäisestä unohdinkin nyörin aukon ompeluinnostuksessani, mutta onneksi ratkoja on keksitty!


Työtä oli kiva tehdä ja tulokseen olen tyytyväinen. Ainoa harmaita hiuksia ja näppylöitä aiheuttanut asia oli blogin kirjoittaminen. Tekstiä kyllä saan tuotettua, mutta blogin tekninen toteutus – voihan hyvät hyssykät sentään! Tekstin sai kyllä siirrettyä, mutta kuvien laiton jälkeen kaikki heitti häränpyllyä. Blogin ulkonäkö muuntautui esikatselun ja julkaisun jälkeen mielenkiintoisiin muotoihin. Mutta tähän loppuun vielä: Se mikä ei tapa, se vahvistaa. Joten ehkä minustakin on tämän kokemuksen jälkeen tullut TODELLA vahva ihminen! :-)